Basic HTML Version
40
2/2012 PROJEKTIUUTISET
Svenska Teatern
T
eatterinjohtaja
Johan Storgård
on
tyytyväinen.
– Teatterin henkilöstöllä on nyt
parhaat mahdolliset edellytykset tehdä
työtä.
Suurin näyttämö on entisestä hieman
laajentunut, istumapaikkoja on noin 700.
Uudessa Amos-salissa on 160 paikkaa. Li-
säksi teatterissa on noin 70 katsojan kol-
mas sali.
– Kansallisnäyttämönä meidän tehtä-
vämme on tarjota laaja ohjelmisto: sekä
klassista että uutta kokeilevaa teatteria, las-
ten ja nuorten näytelmiä, musiikkiteatte-
ria. Tähän tarvitaan erikokoisia ja erilaisia
näyttämöitä.
Storgård tuli teatteriin töihin vuonna
2002. Ensimmäinen ohjaustyö osoitti ta-
lon ongelmat.
– Se oli logistinen katastrofi. Lavasteita
jouduttiin purkamaan ja kokoamaan, kun
niitä siirreltiin kerroksesta toiseen. Talos-
sa oli oma keittiö melkein joka nurkassa,
kommunikaatio eri kuppikuntien kesken
oli mahdotonta.
Teatteriin tutustuminen teatterinjohtajan
perässä kävellen vahvistaa, että tilanne on
nyt toinen. Puolen tunnin aikana Storgård
ehtii esittelyn ohessa hoitaa kymmenkun-
ta muuta asiaa vastaan tulevien kanssa:
irtokalusteiden siirtoa, tavarahissin oven
oikuttelua, lavasteita, kiinalaisen vieraan
kulkukorttia...
Yhteisöllisyyden symbolina on henki-
löstöruokala, joka sijaitsee entisen pie-
nen näyttämön paikalla. Siellä kohtaavat
niin oma väki kuin esityksissä vierailevat
orkesteritkin. Ikkunat avautuvat aurinkoi-
selle Erottajan aukiolle. Tunnelma on yh-
distelmä uutta ja vanhaa. Parketti, peilio-
vet ja ikkunoiden tammipuitteet muistutta-
vat menneestä. Tarjoilutiski on pelkistetyn
moderni. Katon ritilät kertovat, että raken-
teisiin on upotettu moderni talotekniikka.
Teatteri puistoon tsaarin luvalla
Teatteri rakennettiin alkujaan tsaarin
käskystä ja luvalla Esplanadin puistoon.
Rakennuspaikka oli oleva käytössä ilmai-
seksi niin kauan kuin talossa esitetään te-
atteritaidetta. Vasta myöhemmin teatterita-
lolle muodostettiin oma kiinteistönsä, jon-
ka nykyään omistaa Helsingin kaupunki.
Paikalla sijaitsi alun perin C. L. Engelin
suunnittelema puinen teatterirakennus.
Sen tilalle valmistui vuonna 1860 Georg
Theodor Policron Chiewitzin suunnitte-
lema uusi teatteritalo. Se paloi kuitenkin
lähes täysin jo kolme vuotta valmistumi-
sensa jälkeen. Kolmen vuoden kuluessa
talo rakennettiin uudelleen melko saman-
laisena. Talo palveli ainoana teatteritalona
pääkaupunkia aina vuoteen 1916, jolloin
Kansallisteatteri valmistui. Tällöin Esplana-
din teatteri erikoistui ruotsinkieliseen toi-
mintaan.
1930-luvulla teatteria ajanmukaistet-
tiin Eero Saarisen suunnitelmien pohjal-
ta. Vuokratuottojen saamiseksi sitä myös
laajennettiin Pohjoisesplanadin varren lii-
kehuoneistoilla sekä toisen ja kolmannen
kerroksen juhlatiloilla.
Aika oli jo moderni, ja Saarinen pyr-
ki riisumaan teatteritaloa 1800-luvun or-
namentiikasta. Kustannusten kattamisek-
si perustettiin osakeyhtiö, mutta osakkeet
kävivät nihkeästi kaupaksi. Lopulta mese-
naatiksi löytyi Amos Andersson, jonka vai-
kutus näkyy myös lopputuloksessa. Ilme
on koristeellisempi kuin mitä Saarisen kä-
siala antaisi aihetta olettaa.
Anderssonin varoista huolimatta sanee-
raus tehtiin tiukalla budjetilla, esimerkiksi
vanhaa muurattua holvikaaristoa saatettiin
jatkaa puurakenteisella. Katsomoparvien
alapinnat pinnoitettiin maalatulla säkki-
kankaalla.
– Tulos on kuin kenen tahansa ihmisen
elämä, kooste monista asioista. Talo on ol-
lut jatkuvien muokkausten ja muutosten
areena, eikä sillä ole yhtä oikeata muotoa,
kuten Eduskuntatalolla tai Kansallisteatte-
rilla, kuvailee peruskorjauksen lähtötilan-
netta arkkitehti
Stefan Ahlman
.
Alkuun teatterilla ei ollut juurikaan kiin-
teää henkilökuntaa, vaan kiertävät ryhmät
toivat taloon esityksensä kukin vuorollaan.
Oman toiminnan kasvaessa tarvittiin hen-
kilökunnalle ja tekniikalle tiloja, joita nipis-
tettiin vuokrattavista tiloista. Näin syntyi
vähitellen se kaaos, joka tuskastutti teat-
terin väkeä ja lopulta ajoi perusteelliseen
korjaukseen.
Selkeät tavoitteet,
hankala toteutus
Saneerauksella oli kolme päätehtävää,
kertoo Stefan Ahlman.
– Yleisölle tuli taata esteetön pääsy. Toi-
seksi teatteritoiminnalle tuli luoda asialliset
ja toimivat puitteet, etenkin logistiikkaa oli
oleellisesti parannettava. Kolmanneksi ta-
Kaarevan päälämpiön ilme on ulkopuolelta
katsoen linjakasta 1930-lukua, mutta sisä-
tiloissa mausteena on ripaus 1800-luvun
koristeellisuutta.